torstai 21. helmikuuta 2013

Kerro kerro kuvastin...

Tässä ympyrää kävellessä olen tänään ja eilenkin (monena muunakin) päivänä pohtinu painon pudottamiseen liittyvää henkistä puolta ja muutoksen huomaamista peilistä tai mistä vaan.

Hyvin pitkään aikaan en tosiaan nähnyt mitään muutosta ja nyt jo jonkin verran.
Välillä tulee ihan sekopäinen olo kun tietää että paino on pudonnut reilusti mutta silti sitä kokee itsensä saman kokoiseksi kun ennenkin.
Esimerkiksi viime viikolla jalkatreenissä olin pienesti pettynyt kun sain jalkaprässissä "vaan" 100 kg:lla tehtyä vikan sarjan. Olin pettynyt koska ajattelin että olen niin huonossa kunnossa etten saa edes omaa painoani liikautettua! Olin ihan hämilläni kun tajusin että hitto, sainhan mä oman painoni ja ylikin liikkumaan. Enhän mä painakaan enää 116kg.
Tai kun katsoin netistä naisen kuvaa joka painoi n. 120kg, mä ihmettelin miten se nainen voi näyttää niin pieneltä ja mä en. Mä ihan oikeasti ajattelin että se nainen oli mua pienempi. Ei se tainnutkaan olla.
Tai kun eilen piti mennä lääkäriin niin ensimmäinen ajatus oli etten voi mennä selkää valittamaan koska olen niin lihava ja kipu laitetaan lihavuuden syyksi. Lääkäri ei maininnut sanaakaan kiloistani.

Mun silmät ja pää ei tajua muutosta vai tajuaako ja silti mä jotenkin estän itseäni tajuamasta...en mä tiiä.



Salilla peilit on ihan kamalia kun niistä aina katsoo takaisin lyllyvä läskivuori. Tottahan se on että sieltä peilistä näkee ne liikeradat ja kaikki. Monesti asentokin on heti parempi kun tuijottaa sinne peiliin. Nyt sinne peiliin on jo ihan vähän helpompi katsoa.

Mä en ole aikuisena painanut koskaan näin vähän kun nyt joten toisaalta ymmärrän että pää tajuaa homman vasta myöhemmin. Voiko se lihava peillikuva olla niin tiukassa kaikkien vuosien jälkeen?
Toisaalta mua jo raivostuttaa kun aliarvioin itseäni koko ajan. Millä lailla sitä itseluottamusta saisi vähän enemmän? Miten se epävarmuus menee pois?
Pitää varmaan ottaa sellanen "peilikuuri" ja alkaa tuijottelemaan itseään sieltä oikein urakalla :D
Ja valokuvia pitää varmaan ottaa reilusti erilaisissa tilanteissa jotta on sitten mihin verrata...!

Kunhan toi pääkoppa ja silmät suostuu yhteistyöhän niin tää hommahan on melko hyvin hanskassa ;)

Tasapainon löytäminen on haaste mutta ei mahdoton tehtävä, joten tätä asiaa alan työstämään todenteolla.

Tavoite rintamalle tipahti selkeä uusi tavoite. 70kg. Se on se mihin nyt tähdätään. Huikea matka vielä siis edessä mutta jostain syystä mä uskon että se tavoite saavutetaan! Mahan pohjaan tulee perhosia kun ajattelen että joskus voisin painaa niin vähän :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti