sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Aikuinen nainen?

Ronja kysyi multa viime maanantaina että tunnenko oloni vanhaksi kun hän täytti sentään 12 vuotta!

Ei, en mä tunne itseäni vanhaksi ollenkaan. Suorastaan hämmästyttävän tuntuista että olen näinkin nuori ja mulla on tuon ikäinen lapsukainen ;)

Mä tunnen itseni nuoremmaksi kuin varmaan koskaan elämäni aikana. Se tuntuu kivalle :)

Suvi antoi mulle tänään takin. Sellaisen takin joka näyttää aikuisen naisen takilta...


En toi varmaan ole edes minä...

Miten tässä nyt kuuluu olla...?


Kyllä mä tän näköisenä lähdin autoa viemään pesukoneeseen...


Arskat pois päästä että itsekkin näen miltä näyttää!
Oudolle näyttää :D

No joo, ei takkikaan saa mua tuntemaan itseäni aikuiseksi naiseksi vaikka kiva takki onkin :D

Tälle viikolle ei osunutkaan yhtään totaalilepo päivää liikkumisista. Mutta toisaalta kävelylenkit voi laskea palauttavaksi joten melkein lepoa, eiks vaan?

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kauhukuvia!

Kaivelin taas tietokoneen kätköistä kuvia, kauheita kauhukuvia! Juuri siksi koska kuvat on niin kauheita ne pitää julkaista täällä!

Täältä pesee... Kuvissa juhlitaan 10 vuotiasta tytärtäni maaliskuussa 2011!

Mä en oikein osaa sanoa mitään tästä...

Naama! Ja miks tollaset hiukset???

Missä kaula? Tollanen pelkkä vuori koko ihminen vaan!

Eilisen kuulumisista sen verran että aamusta kävin olkapäät jumppailemassa jonka jälkeen kipitin hierojalle. Teekupposenkin ehdin juoda kivassa seurassa ennen kun iltavuoro vei mennessään!

Tänään olikin sitten aamuvuoro ja töiden jälkeen painelin heti lenkille. Lenkin jälkeen kiireesti kotiin ruokaa tekemään!
Unelmia ja kotihommia tänään luvassa :)
Huomenna aamulla työt alkaakin jo 5.20 joka tarkoittaa sitä että ajoissa nukkumaan jotta jaksaa töiden jälkeen salille ;) Niin ja sitten välillä käyn kotona nukkumassa jotta voin sitten yön valvoa töissä!

Tänään irvistelin työpäivän ja lenkin jälkeen tän näköisenä...
Erehdyin tänään töissä tekemään laskelmia siitä että kuinka kauan kestää että olen normaalipainoinen ja voi ahistus että tuntuu siihen kestävän kauan vielä.
Ja juu ei se paino kaikkea merkkaa niin kun aiemminkin olen pohtinut mutta kyllä sitä odottaa kun kuuta nousevaa (ja tekee hullun lailla töitä sen eteen) että ne puntarin lukemat pienenee!
Onneksi noista hetkellisistä ajatusvirheistä mieli palautuu nopeasti ja taas muistaa että mihinkäs tässä on kiire kun suunta on koko ajan oikea.
Ja vaikka se paino ei kerro koko totuutta niin silti mä haluan painaa 70 kg :D

Jeps! Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Aika.

Kaikista ehkä ärsyttävimpiä työvuoroja on joku 10-17.30, niin kuin tänään.
Ehtihän siinä aivan loistavasti aamulla sotkemaan sitä luikkaria 45 minsaa ja töiden jälkeen ehtii mainiosti tekemään hyvän selkäjumpan!
Kuitenkaan ennen tai jälkeenkään tollaisen työvuoron ei oikein osaa alkaa muuta tekemään. Sitä vaan odottelee että milloin pitää mennä tai illalla ei kotona saa mistään hommasta kiinni...tai varmasti sais kun nostais ahterinsa tästä koneen ääreltä ;)

Entäs se ruokapuoli?
Tuntuu, että pitäis raahata koko jääkaappi mukanaan kun tuollaisen ajan töissä viettää! Selvisin kuitenkin hienosti vaikka eväisiin en jaksanut kovin syvällisesti tän päivän osalta perehtyä. Eväät oli vähän pienenmoiset mutta nyt sitten illalla korjailen tilannetta jottei jäätävä kesto nälkä tee paluuta. Siitä kun on eroon tällä erää päästy. Kestonälkä iskee mulle ainakin nopeasti jos ruokailuiden välit venyy liian pitkiksi syystä tai toisesta. Jos ruoka on ollut liian köykäistä päivällä ni se vaikuttaa ilman muuta myös.

Siltikin, vaikka kuulostan valittajalta tänään niin en vaihtaisi mitään (paitsi työajat...)! Juurikin näin mä haluan mun vapaa-ajan viettää ja siitä en saa tekemälläkään mitään huonoa kirjoitettavaa!

Joku saattaa ihmetellä, että entäs se lapsi?
Lapsi on tullut tänään kotiin äitiään myöhemmin omista harkoista joten mun jumpat ei tänäänkään ollut lapselta tai keneltäkään muulta pois :D

Aika ja kiire on suhteellisia käsitteitä ja uskon että ihmisellä on aikaa niihin asioihin joihin oikeasti haluaa aikaansa antaa. Mä en oikeastaan koskaan kuitenkaan koe, että mulla ois kiire. Mä olen yleensä aina hyvissä ajoin siellä missä pitää. Tietysti poikkeuksia mahtuu mukaan...!



Tänään aion antaa mun aikaa sohvalle ja telkkarille koska "Rakas, sinusta on tullut pullukka"- ohjelma alkaa! Luvassa siis laatu ohjelmaa taas keskiviikko iltoihin :D

Tämäpäs oli tällainen liibalaaba-postaus ilman päätä, häntää ja järkevää kuvaa!

Ai niin, olipa mahtavuutta huomata, että vielä seitsemän aikaan illalla oli ihan valoisaa ja vielä kun viikonloppuna käännetään kelloja niin valoisat tunnit sen kun lisääntyy! Jihaa :)

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ei ihmeempiä.

Eilen olin niin innoissani hienosta viikkopunnituksen tuloksesta etten muita kuulumisia sitten kertonutkaan. Eikä se niin just olekkaan kun päivät hyvinkin pitkälle kulkee samalla kaavalla.

Eilen aamulla vaihdoinkin jalkajumpan olkapääsellaiseksi syystä että odotan jalkajumpalle kaveria ;) Olkapääjumpasta saa takuuvarmasti hyvän fiiliksen!
Eilen loppui myös kirppispöytä ja kun sinne viikko sitten raahasin neljä isoa kassillista vaatetta niin eilen sain kantaa yhden kassillisen kotiin päin. Niille vaatteille kun annoin sen porttikiellon kotiin niin vaatteet odottaa autossa kierrätykseen pääsyä :D

Kokkkailin eilen TAAS kalaa, voi hitto että kala tulee mulla korvistakin ulos. Joo ne soijajutut ja rahkat ja raejuustot on keksitty ja niitäkin menee kiitettävät määrät mutta näillä kiloilla sitä proteiinia saa mättää kaksin käsin kitusista alas...


Kattokaa nyt mitä mun ihanalle kirppikseltä ostetulle uunikipollekkin
kävi kun paistoin kalaa! Sekin kapinoi :(
Tuhannen palasina ihana retrovuoka!

Eilen oli myös rakkaan tyttäreni syntymäpäivä. 12 vuotta mittarissa <3 

Nää oli vähän erinäköisiä 2001! Jos osaisin niin olisin jotenkin skannannut  jonkun kuvan menneisyydestä
mutta kun en osaa niin en skannaile vaik on mul sellanen kone millä niin voi tehdä :)

No mutta mitäs tänään kuuluu?
Kävin aamulla jumppaamassa-pumppaamassa hauis-ojenta osaston uusilla vähän liian isoilla hanskoilla mutta koska hanskat pysyy kädessä ja toimii muuten niin kelpaa :) Ja siksi jumppa sujui varmasti hyvin koska mulla oli uus juomapullo. Jumppamehut maistui hyvälle kun pullokin oli turkoosi ;)


Kyl nyt on!

Töihin menoon pitäis alkaa valmistautumaan pikkuhiljaa. Tässä kirjoittelun lomassa ruokin itseäni riisi-kasvis-KALA-hässäkällä. Tällä kertaa laitoin seitiä... pannulle ettei kaikki muutkin uunikipot hermostu ja hajoa :D
Tarpeeksi kun laittaa chiliä ni ei kalan maku paljon läpi puske :P

Tällasta tänään! 

Aurinkoista ja iloista tiistaipäivää kaikille tänne eksyneille <3

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sopivasti lihava :D

Piti ihan kolmesti tarkastaa mitä puntari oikein kertoilee!!!

Painan nyt 83kg joka tarkoittaa -1,7kg pudotusta viikossa joka tarkoittaa sitä että painoa on kokonaisuudessaan tippunut 33kg joka tarkoittaa myös sitä että BMI on nyt 29,4 joka tarkoittaa sitä että enää olen vain "sopivasti lihava"!

Vautsi vau!

Kolmannella kerralla sinne puntarille otin kamerankin mukaan...


Ei näköjään enää kolmannella kerralla malttanut varpaat kokonaa kyytiin mutta
ei haittaa kun lukema saatiin todisteeksi ;)

Nyt aamupuuron keittohommiin!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sunnuntai juttuja.

Sen lisäksi että jumppailen niin puuhaan mä paljon muutakin. Niinkuin meistä jokainen tekee, kukaan ei normaalielämässä treenaa kuin murto-osan vuorokauden tunneista...



Tänään mulla on lepopäivä liikunnasta, oli muuten eilenkin :)
Kuten normaalisti olen herännyt jo viiden aikaan. Kerkesin kertaalleen päivittämään blogia ja syödä aamupalan rauhassa.
Saaran kanssa juotiin aamu kahvit/teet ennen kirppiskierrosta. Pari ihanaa löytöäkin tarttui matkaan...



Aivan huippu hieno laukku!

Better bodies jumppahousut! Hianot, myyjän laittamassa
lapussa koko oli M mutta myöhemmin huomasin että houissa koreili S!
Arvelin ettei noita tarvii mahan kohdalta päälle laittaa vielä aikoihin mutta sujahtipa nuokin jalkaan,
Mahan kohdalta ei nättiä katseltavaa mutta kaveriksi hyvä paita ni hyvin voi käyttää :)

Kirpparikierroksen jälkeen juotiin vielä kupposet kuumaa ja painuttiin kaupppaan. Huomenna tulee Ronjalle kaveri kylään leipomaan pizzaa joten tarvikkeita likoille piti hankkia.
Kauppareissun jälkeen hain lapsosen uimasta ja lähdettiin siitä heti maalivahtileirille...

Futari!

Koska mä olen yleensä aina etuajassa niin tietysti oltiin nytkin. Ehdittiin ennen jalkapallotouhuja
katselemaan jääkiekkoakin. Ei mitään hajua kuka pelaa ketäkin vastaan :D

Kyllä osaa ihmislapsi olla kaunis <3

Kunhan se maalivahtihomma alkoi niin vanhemmat sai pikku listan käteensä jossa
kerrottiin mitä testejä tekevät niille. Hiki tuli jo lukiessa ;)

Kun lapsi ahersi niin äiti vaan oli!

Juomatauko!

Pari tuntia vierähti siellä. Siitä sitten kotiin kokkailemaan, jatkuvasti lennossa oleva lapsi häippäsi kaverin luokse ja mä jäin koti naiseksi ihan itekseen...

Vielä kun opettelet hymyilemään kuvissa ni hyvä  on!
Jees söör, mä opettelen!

Vähän vielä pyykinpesukonetta pyörittelen tai hoitakoon kone hommansa ni mä sitten ripustelen vaan. Kyllähän näihin päiviin mahtuu ohjelmaa välillä vaikka muille jakaa!

Tänään kuitenkin hyvin pitkälti näissä merkeissä menee loppuiltakin. Jos oikein villiksi
heittäydyn ni avaan tuon töllöttimenkin.

Tällanen sunnuntai meillä :) 
Huomenna koittaa taas ihana arki... jalkajumppa ja punnituspäivä ainakin :)

Keneltä se on pois jos...

Olen tässä useamman päivän ja viikonkin ja varmaan kuukaudenkin miettinyt ystävä-asioita.

Silloin kun aloitin tän projektin en kertonut siitä kenellekkään koska en halunnut että kukaan puuttuu mun tekemisiin tai että kukaan mittailee päästä jalkoihin ja kohteliaasti sanoo minun laihtuneen vaikkei ehkä mitään näkyisikään vielä. En halunnut että ihmiset saa siitä nautinnon jos taas kerran epäonnistun. Suurin syy oli kuitenkin varmaan se että olisin jälleen kerran pettynyt itseeni ja itsetuntoni olisi romahtanut entisestään.

Kun sitten lopulta huomasin että piru vieköön mä taidan tässä onnistua niin aloin ihmisille kertomaan varovasti että projektia pukkaa. Kaikki kannusti mutta kukaan ei silti maininnut mitään siitä että kohta 20 kiloa oli pudotettu. Sain melko rauhassa keventyä.

Nyt kuitenkin viime aikoina kun muutosta on tapahtunut nopeammin ja treenaan säännöllisesti usein pari kertaakin päivässä on multa alettu kysymään välillä suoraan ja välillä kierrellen ja kaarrellen, että "onko tuossa mitään järkeä?", "Teetkö sä jotain fitness-tyyppistä juttua?",  "Kannattais varmaan jo katsoa peiliin ettei liikaa kuitenkaan saa laihtua!", " Musta tuntuu että sä hierot tota sun juttua päin mun naamaa!", "Lapselle ei voi kyllä tollasta ruokaa syöttää!", "hullua tollanen kuntosalilla käynti jatkuvasti", "onkohan toi jo jotenkin fanaattista?", "miks et muka syö, ei se siihen palaan kaadu", "hei oikeesti, välillä pitää myös nauttia elämästä", "Pakkohan sen ruokavalion on vähän antaa periksi!" Ja siis vaikka mitä...

Mutta keneltä se on pois jos mä en syö sitä samaa paskaa joka päivä mitä söin vuosikaudet ja oli sen seurauksena lihava, huonovointinen, äreä ja laiska?
Keneltä se on pois, että jumppaan kaksi kertaa päivässä?
Keneltä se on pois että syön vitamiineja purkista sen lisäksi että syön terveellisesti. Mä en koe, että mulla on mitään ruokavaliota. Ihminen vaan voi syödä näin hautaan saakka jos haluaa.
Keneltä sekään on pois, että haluan saavuttaa jotain mistä en ennen ole osannut edes haaveilla?
Kuka voi väittää etten mä nauttisi mun elämästä? Nythän mä vasta nautinkin! Joka ikisestä sekunnista mä nautin täysillä!

Kyllä mä myönnän että mä mielluummin nykyään puhun kaikesta tästä ja se saattaa kavereita ja muita ihmisiä ärsyttää. Saanko olla innoissani? Mä haluaisin, koska mä oon niin onnellinen.

Olenhan mä muuttunut, ajatusmaailma on muuttunut.
Mun ystävät on mulle rakkaita mutta nykyään monen kanssa ajatukset ei enää kohtaa samalla tavalla kuin ennen. Mä toivoisin että ystävät ja muut jaksaisi tässä matkalla mukana mutta ymmärrän senkin että osa tipahtaa matkan varrella pois ja ehkä kenties uusia tulee tilalle. Samanhenkisiä mitä itsekkin nyt olen. Ja jos ei tule niin se ei ole multa pois. Mä teen nyt sitä mistä nautin ja ilman mitään selityksiä aion sitä jatkaa.

Ennen oli helppo keksiä kavereiden kanssa tekemistä: kasa herkkuja ja leffa ja illaksi sohvan pohjalle. Nyt kun mä en halua juosta kaikkia viikonloppuja baareissa, edes selvinpäin tai olla herkkujen kanssa sohvalla (tai voisin mä ottaa omat eväät mutta se ei kuulemma sama asia) niin yhteistä tekemistä ei ole.
Mä olen ehdottanut ihan vaan kahvittelu reissuja mutta ei ne ota tuulta alleen.

Lopulta olen sitä mietä että on aivan valtavan iso harmi jos ystävät katoaa mun elämästä mutta silläkin riskillä mä suunnistan kohti mun tavoitteita "hullun kiilto silmissä"!




Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille <3

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Jotain ihan muuta.

Meillä oli täällä tänään juhlatunnelmaa!

Lapsukainen täyttää maanantaina 12 vuotta ja synttäreitä juhlistettiin pienimuotoisesti. Vaikka ei ollut tarkoitus niin pöydät notkui herkkuja kun vieraat toi kassillisen tavaraa mukanaan!
Mä oli pyytänyt yhtä ystävääni leipomaan jotain makeaa koska en itse viitsinyt. Itse kuitenkin pyöräytin tomaatti-mozzarellapiirakan ja koska taikinaa jäi yli niin tein toisenkin pikku kasvispiirakan!


Ylijäämä kasvispiirakka uunikipossa, koska toista piirakkavuokaa en omista...
Sen verran maistoin tota että tiesin mitä tarjoilen, oli hyvää mutta unohdin suolan :)

Tollasia hyviä talkoi ystäväni meille kahvipöytään. Ja tätäkin maistoin  pikku-pikkupalan.
Nams!

Lapsille maistui nuo. En maistellut.

Tän näköisissä vetimissä tänään! Mä niin tykkään tosta paidasta  <3

Söpönen kummin muru :)

Päivänsankarin äiti sai ruusuja!

Pöydässä oli juustoja, keksejä ja lisää makeita leivonnaisia. 
Herkkuja oli PALJON ja kieltämättä tänään oli sellanen olo että olisin voinut syödä joka sorttia mutta olin päättänyt etten syö mitään. Se nyt ei ihan mennyt nappiin koska kuitenkin maistelin osasta. EI se maailma kaadu maisteluihin tai isompaankaan määrään mutta silti ihan vähän ärsyttää kun piti edes maistella kun olin päättänyt toisin. Noh, ei auta itku markkinoilla, tää on elämää ja päähän tässä sekoaa jos tätä nyt jään murehtimaan.

Osasin myös varautua siihen, että mun syömisiin/syömättömyyteen puututaan. Niinhän siinä kävikin ja pienen ruoka/ kilo keskustelun jälkeen tunnelma oli hieman jäätävä...

Vieraiden matkaan pakkasin herkut poikineen. Likalle jätettiin vielä santsi kierros kotiin mutta kaikki muut lähti viemisiksi.

Olin viime yön taas töissä ja nukuin yövuoron jälkeen peräti vajaan neljä tuntia. En ole huolehtinut omista ruokailuista tänään yhtään, vain aamupala on syöty ja muut syömiset on sitten nuo muutama maisteltu suupala.
Väsyttää, nälättää ja päätäkin särkee. 
Kiva päivä  kuitenkin ja ihana oli nähdä veljen perhettä ja äitiäkin.

Nyt mä mä syön kunnon oikeaoppisen iltapalan ja tuijotan telkkarista jotain hömppää tai menen nukkumaan.

Ei muuten päivänsankari osunut yhteenkään kuvaan! Äitinsä tyttö ilmiselvästi kun osaa kameraa vältellä ;)

Väsynyt ja nälkäinen.

On muuten mulla hienon värisiä kynsiä kohta! Ystävä antoi läjän
kynsilakkoja kakkukauppojen päälle :D

Tällaista tänään. 
Huomenna sitten taas luvassa ihan normi päivä!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Torstai!

Yövuoron jälkeen unta riitti taas huimat kaksi tuntia! Yritys hyvä mutta väkisin en ala makaamaan joten salille lompsis. Hauis-ojentaja osasto oli vuorossa ja ihmeen hyvin kulki jumppa vähistä unista huolimatta. Hyvä fiilis!

Tänään oli taas jotain uuttakin mulle, hieronta! Aika luksusta :D




Mä en ole oikeastaa koskaan ollut kovin kova meikkaamaan tai lakkailemaan kynsiä tai muutenkaan panostamaan itseeni, se on varmaan käynyt selväksi jo pelkästää tän läskisodan puitteissakin. Välillä on tullut sellaisia puuskia että olen yrittänyt yhtä sun toista ja kynsien hoitovimma iski viimeksi joskus elokuussa. Mä oon miettinyt nyt kuitenkin et haluaisin geelikynnet vai mitä ne nyt on ja sit ripset ois kivat ja ja ja... vaikka mitä muuta :D Kevät-villitys tai mikä lienee...
...niin siis päätin sitten sutata itse noi nysät kynnet vähän hienommiksi...



Oikeen tarra ja kaikkee ja ylikin meni lakat ;)
Joku kerta mä ne hienot kynnet sitten jossain laitatan!

Mulla ois vakaa aikomus tänään vaan olla ja ihmetellä koko loppupäivä ja ilta kotosalla. Posti toi mukanaa vähän viihdykettä...

hetkinen tuon kanssa kuluu...
...mutta ihan oikeesti mä en uskokkaan että maltan pysyä iltaan asti kotona joten katsotaan mitä päivä vielä eteen tuokaan...kohta ainakin lohta ja parsakaalia :P



...Niinhän siinä kävi että lähdin vielä salille: 30 minuuttia luikkaria ja vatsajumppa päälle! Parhautta ;)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Jännä nähä.

Voin kertoa että tänä aamuna luikkari oli niin mun pahin vihollinen joka ikinen minuutti 45:stä oli yhtä kidutusta!!! Toisaalta varmaan arvata saattaa että olo oli ihan huippu kun aloitin työt 7.00 :)

Maha asioita olen miettinyt luonnollisesti reilun vuoden mutta nyt olen alkanut pohtimaan sitä että voiko n. 15kg:n läskimäärän sulattaminen riittää siihen että toi kamala-kamala maha on edes osittain pois?

Sen kyllä tiedän että mokomasta jää ainakin kiva nahkapussukka tuohon roikkumaan vaikka kuinka jumppaisi. Sen verran turhamainen olen että jos ja kun se nahka siihen jää roikkumaan niin se on nopeasti pois...nips naps ja ylimääräinen osa pois. Pitkä matka on siihen tilanteeseen mutta mietinpähän vaan :)

Mä oon hirmu utelias tietämään jo nyt miltä mä oikein mahdan näyttää sitten joskus. Mä en malttaisi odottaa että puntarin lukemat alkaa seiskalla...! Oikotietä "onneen" ei ole mutta mieli on kamalan malttamaton :)

Ihan huippu esimerkki on mun mielestä tuo Päivi Bothas. Oikeastaa mä en voi sanoa muuta kun että vau!
Kannattaa ehdottomasti kurkata...

... Päivin tarina 

Päivin tarina jotenkin saa mahdottoman tuntumaan mahdolliselta!!!


Ei selityksiä! Kovaa työtä vaan!

Mä oon taas lähdössä valvomaan lasten unta työmaalle tuota pikaa...yön pitkinä tunteita voin sitten itsekseni pohtia maha-asioita lisää :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tunteiden vuoristorata.

Oikeastaan tuohon edelliseen postaukseen vähän jatkoa...

Kun laitoin nuo kuvat jossa olen sama keltainen paita päällä ennen ja nyt, en ajatellut asiaa sen enempää. Hieno vertauskuva ja that´s it! Kuinkas sitten kävikään? No hanat aukes, kyyneleet vaan alkoi valumaan, kädet tärisi ja mä vaan itkin ja itkin.

Taisi ekaa kertaa koko projektin aikana ihan syvälle tajuntaan iskeä se, että mä olen oikeasti pienentynyt tosi paljon.

Kyyneleet oli siis ilon ja onnen kyyneleitä. Tätä hetkeä olen odottanut, sitä hetkeä jolloin mä oikeasti älyän missä mennään.

Mihinkään ei silti päästä siitä että työtä on paljon edessä, mutta ehkä tänään otettu kuva on joskus se joka saa mut myöhemmin toiseen kuvaan verrattuna tajuamaan mihin olen siihen mennessä päässyt.

 Kuten koutsikin sanoi, näitä tunteita ja fiiliksiä tulee ja menee mutta jokainen niistä on käsiteltävä.

Tästä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Olo on vähän "ontto" mutta sekin on kai normaalia jos juuri tänään heitin henkisestikkin ison osan painostani pois?!

Näiden tunteiden kaverina olkapäät sai loistojumpan!



Projektia projektin sisällä.


Ihan muutama sana otsikkoon viitaten eli nyt hetkisen aikaan katsellaan tarkemmin noita syömisiä ja jumppataan ahkerasti kuten tähänkin asti! Perusjuttu ei häviä mihinkään. Jätetään vaan "ylimääräiset" herkuttelut pois ja hyvä tulee :D

Tänään vielä vapaa-päivää viettelen, aamulla oli hyvä selkäjumppa ja nyt tässä kotona aikani kuluksi katselin kuvia täältä koneelta ja löytyipä pari hurjaa otosta vuodelta 2011...otin sitten uudet kuvat sama paita päällä...

Syyskuu 2011

Syyskuu 2011

Maaliskuu 2013

Maaliskuu 2013

Muutos on ilmiselvä vaikka oma silmä meinaa vaan nähdä kaiken sen mitä on vielä pudotettavaa ja muokattavaa.
Noissa kuvissa riittää motivaattoria syödä hieman kurinalaisemmin ja jumpata tehokkaasti!


Ei mitään lisättävää!

Itsehän mun on pitänyt päätös muutoksesta tehdä ja seisoa sen päätöksen takana mutta jos mulla ei olisi niin mahtavaa tsempparia kuin Saara niin väitän etten olisi tässä! 
Saaran seikkailuja voi seurata blogissa Saara L <- klik!

Nyt parsakaalia napaan ja jumpalle!




maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pikapäivitys.

Ihana maanantai on taas täällä ja punnitus on suoritettu. Paino täsmälleen sama kuin viikko sitten eli 84,7 kg!
En siis vieläkään tipahtanut sopivasti lihavien sarjaan!

Aamupuurot ja on nielaistu, nyt nokka kohti kuntosalia!



Heijdå!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Viikonlopputouhuja.

Mun perjantai ilta oli super-extreme... menin nukkumaan 20.15 ja lauantai aamuna heräsin pirteänä ilman kellon soittoa 6.30! Ihan säikähdin kun niin pitkään nukuin, normaalisti kun silmät aukeaa itsestään viimeistään 5.00 joka aamu. Loistavaa siis että unta riitti.

Suunnattiin Saaran kanssa Heurekaan body worlds -näyttelyyn. Tosi mielenkiintoista ja outoa että ne tyypit ja lihakset ja kudokset ja kaikki oli oikeita. Kuitenkin kun kaikki näytti ihan muovilta vaan... (valokuvaushan siellä oli kielletty...)

Ihan oikea tyyppi tuokin. Lainelautailija!

Siellä pääsi myös verenpainetta mittaamaan ja todisteaineisto kertoo ettei verenpaineet vaivaa...

Aika hyvä :D
Kun sitten aikanaan päästiin takaisin kotinurkille niin mentiin syömään. Saara pähkäili söisikö etanoita vai ei... mä yllytin kun toinen on niistä lieroista haaveillut jo pitkän aikaa. Tilasihan se ne etanat, sillä ehdolla että mä syön yhden niistä :O Jaaaaaaiks! 
Söin mä, tai laitoin suuhun ja silmät kiinni yritin toveria pureskella ja nopeasti sitten nielaisin. Ei se örkki maistunut oikein millekkään, koostumus vaan oli ällö! Musta ei taida etana-fania tulla... se etana olevinaan tuntuu mun kurkussa vieläkin. Mutta hei, taas yhtä kokemusta rikkaampi! 
Se mikä oikeesti oli hyvää, oli lohiperhonen, peruna-pinaattimuussilla, kanttarellikastikkeella ja rehuilla :P
Mä en ennen ole ollut sienienkään ystävä mutta nyt piti ihan myöntää että hyvää oli! 

Lauantai oli jumppailu vapaa päivä!

Tänä aamuna olin jo tuttuun tapaan viiden aikaan hereillä ja kerkesin jatkaa lauantaina aloitettua vaatehuoneen siivous hommaa. 
Ennen kahtatoista roikuin jo kuntosalin ovenkahvassa odottamassa milloin ovet aukeaa. Oli tärkeä tehtävä suoritettavana! Pientä kisailua ilmassa, tervehenkistä sellaista. Saara kiskoi yksi päivä tunnin menemään sillä luikkarilla ja piruillessaan laittoi mulle viestillä kuvan kun tunti komeili mittarissa, enkä mä päässyt paikkaamaan tilannetta kun oli töissä. Tänään oli sopiva kolo korjata tilanne :) 

Hah! 

Voin tietty paljasta ettei se ihan noin vaan toi tunti tolla laitteella ja yksin vielä mutta kun huomaat että vartti on matkaa siihen että "kisa" on voitettu niin menikin ihan siivillä ne vikat minuutit. Wihii!
Ja toki kuva saman tien Saaralle ;)

Ton tempauksen jälkeen oli ruoka-aika. Söin ja lähdin lenkille Suvin kanssa. (Lenkkeilytakki piti lainata kirppisvaate pinosta kun ei ollutkaan talvitakin lisäksi muita jäljellä.) Kivaa oli pitkästä aikaa parantaa maailmaa vähän eri vinkkelistä kun yleensä...

Kuvakulmat kohdillaan...

Sinne päin sitten :)

Reipas tunti kului ihan itsestään, jälkkäriksi vielä hyvät teet ja naurut. Siitä sitten hyvillä mielillä taas vaihteeksi syömään :P

Välillä kyllä tuntuu etten mä muuta tee kun syö koko ajan. Kelpaa tietty mulle ettei tarvi pelkkiä kynsiä pureskella. Huomennahan vaaka kertoo sitten ollaanko oikeilla jäljillä evästelyiden kanssa. Tai sitten se vaaka ei kerro koko totuutta kun tuota rautaa on tullut kuitenkin nostettua ja ne lihakset sitä nestettä kerää...turha sitä on arpoa. Sentit pienenee joten se on tärkeintä kuitenkin. Ja mä luotan mun koutsiin joten mikään ei voi mennä vikaan :)

Ja joo, huomenna lähtee kirppiskamat tuolta pöydältä. Koko läjä on vailla hintalappuja vielä joten nyt niiden kimppuun!



perjantai 15. maaliskuuta 2013

Perjantai, perjantai!

Yövuoron jälkeen nukuin huimat kolme tuntia mutta minkäs teet kun ei sitä unta sitten enempää riittänyt.
Ei haitannut yhtään nousta ylös sängystä ja lähteä haukkaamaan raitista ilmaa Saaran kanssa. Käveltiin kauppakeskukseen 40 min. suuntaansa ihan vaan katsomaan mitä elokuvia tällä hetkellä leffateatterissa pyörii...

Luontaistuotekaupasta tarttui mukaan taas pari purkkia ja teetäkin on istuttu juomassa.

Salille lähdin vielä puuhaamaan olkapää jumppaa. Oli ihan voittaja fiilis jälleen kerran. Sama laulu siis taas :)

Ruokakaupan kautta kotiin ja kokkailu hommiin. Ruokalistalla oli tänään riisiä, parsakaalia, lohta ja salaattia sekä jälkkärivanukas...

Heti piti ostaa kun uusi oli ilmestynyt hyllyihin!

Mun tekemä vanukas ei ollut kyllä yhtään noin tummaa kun tuossa kuvassa oleva...maku oli "yllättäen" keinotekoinen joten siksi ei ihan ykkösherkuksi tuo tule lukeutumaan. Tämän söin kuitenkin kokonaan. Fastin suklaa pudding jäi syömättä joten tän oli pakko olla parempaa. Tai sitten kestonälkä ihminen syö mitä vaan irti saa ;)
Tosin se kestonälkä taisi talttua viimeistään tähän jättikasaan mitä just hetki sitten söin! 
Ja kohtahan on jo iltapalan aikakin eli hei vaan ärsyttävä pikkunälkä :D

Mulla alkoi muuten pitkät vapaat! Töihin menen seuraavaksi vasta keskiviikkona :)

Nyt aion kokeilla jotain extremeä...meen sohvalle makaamaan ja katsomaan telkkarista jotain hömppää!!!