sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tere!

Kivaa lähteä shoppailemaan ihan ajan kanssa. Ei ole mihinkään kiire ei muita suunnitelmia kuin koluta vaan kaikki putiikit ja hyllyjen välit. Juoda välillä kahvia ja syödä hyvin :D




Ihan hienosti sujui se hyllyjen välien koluaminen mutta ei me suinkaan rauhassa niitä kahveja välillä juotu! Ihan päät kolmansina jalkoina paineltiin Santun kanssa menemään. Löydettiin ihan valtavasti kivoja vaatteita. Mä kannoin t-paitoja ihan talvikelejä ajatellen vinon pinon. Mustia valkoisilla teksteillä :) Niitähän mun kaapista löytyy ennestään jo vaikka kuinka paljon mutta minkäs teet kun ne on niin kivoja!


Oli siellä pari huppariakin ja yksi hame joukossa :D

Kunhan oltii ensin shoppailtu jalat ihan muussiksi, käytiin hotellille viemässä ostokset ja vähän puuteroimassa neniä ja lähdettii jalkapatikalla vanhaan kaupunkiin etsimään ruokapaikkaa jossa sitten istuttaisiin oikeesti rauhassa. päästiin tuurilla venäläiseen ravintola Troikaan jossa syötiin ihan maailman parasta kanaruokaa. Kiovan kotlettia ja jälkkäriksi salaisella reseptillä valmistettua suklaa jälkkäriä! Omnomnom!




En ollut vielä ikinä ennen nähnyt tota joulumarkkina humua Tallinnassa! Olihan siellä nyt ihan erilainen tunnelma kuin missään Kouvolan torilla ikinä. Jouluista tunnelmaa lisäsi pieni lumi maassa ja kirpeä pikku pakkanen joka nipisteli nenän päätä! 



Mä en ole mikään suuri joulufani ollut koskaan mutta kieltämättä tuolla tuli sellainen fiilis, että joulukoristeet on kiva kaivaa kaapista ja vähän koristella kotiakin! Huomenna on sellanen päivä sitten :)

Markkinatunnelmista pyyhällettiin takaisin hotellille ja siinä käytiin ostokset läpi ja syötiin herkkusia ja nukkumasaa moikkailtiinkin sitten hyvissä ajoin ennen kymmentä illalla. Aamulla sitten tikkana ennen seiskaa aamupalalla!


Ruokalepi aamupalan jälkeen!

Meidän paatti takas Suomeen lähti puolen päivän aikaan. Ehdittiin oikein hyvin vähän ostella lisää ennen kotimatkaa. Niin ja juoda kahvia rauhassa <3




Kyllähän mä vaan sanon että elämä on hirmu mukavaa kun sen oikein oivaltaa! Olen ihan varmasti ollut tätä mieltä ennenkin mutta niin se vaan on! Ihana, rento ja meidän näköinen reissu. Nyt on taas iloisia muistoja takataskut täynnä. Viis flunssasta!

Head ööd!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Jänniä juttuja!

Välillä tänne mun vaatimattoman blogin sähköpostiin tulee joitakin haastattelupyyntöjä ja joihinkin olen salaa suostunut, varsinkin jos ihan ilman kuvia saa jutella :D




Jokin aika sitten suostuin pikkujuttuun eikä mistään kuvista ollut puhetta ja muutenkin ajattelin, että sellaiseen paikkaan juttu tulee, ettei se ihan kovasti huomiota tule herättämään mutta kuitenkin joillekkin saattaa olla iloa sielläkin mun tarinasta. Juttu ilmestyy vasta joulukuun lopussa joten sen takia en voi asiasta enempää paljastaa.


Ei oo mun järkkäri toi!

Tosiaan kun kuvista ei ollut puhetta niin jännän hommasta tekikin se, että pienet kuvaukset järkättiin jälkikäteen. Ihan omissa kamppeissa ja omilla meikeillä siellä keikuin omalla salilla.


 Hauska kokemus!

Kerron sitten mistä juttu löytyy kun sen aika koittaa :) Sori tää ärsyttävä salamyhkäisyys!

Asiasta sitten toiseen...tiedättekö sen tunteen kun odotat jotain juttua kuin kuuta nousevaa ja haluaisit tietenkin olla täydessä vedeossa sitä varten? 
Mua niin keljuttaa juuri se, että huomenna on luvassa miniloma ja mä oon epäkunnossa! Ihan piti töistäkin lähteä sen takia pois kun joku flunssan pirulainen kiusaa mua. Pöh! Tänään vaan huilin ja lipitän teetä ja huomenna shoppailen kuin miälipuoli ;)


Kotimatkalla töistä kotiin kävin ihan vähän sovittelemassa!

Nyt soffalle pötkölleen!


Elämä on <3

tiistai 25. marraskuuta 2014

Mä oon täällä!

Moi mä oon Mira ja kirjoittelin ennen blogia aktiivisesti ja nykyään näköjään kuukauden välein :D



Elämä on tällä hetkellä aika aktiivista. On töitä, jumppailua, teinin metkuja, ystäviä, juhlia, on tää ihana koti josta nautin. Ei ole kaikki taulut ja hyllyt vieläkään paikoilleen päässyt mutta ne nyt on pikku juttuja kun kaikki muuten rullailee kivasti. Kaikki ei tosiaan ole ihanaa ja vaaleanpunaista mutta kokonaisuutta kun tarkastelee niin ei voi muuta sanoa kuin, että hyvin pyyhkii!


Mun 35 v. herkkuja :P


Kuvia oon alkanu salilla ottamaan taas paljon tai sitten ystäväiset joutuu kuvailemaan! Nyt on sellanen kiva kuvailu fiilis. En mä sen ihmeemmältä näytä kuin ennenkään mutta tietyllä tavalla mä oon tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen kun treenit kulkee ja jalkojakin voi jumpata helposti kaksi kertaa viikossa, syömiset sujuu melko kivasti ilman miettimistä. Arkisin vähän nätimmin ja viikonloppuna sitten vapaammin. Tää sopii mulle tällä hetkellä vallan mainiosti.


Mä oon jatkanu noita leuanvetoharkkoja :D

Muahahaa! Näin se hommaa toimii?


Mä tykkään salihommeleista tosi paljon muutenkin kun kaikki pakkosuorittaminen on tipotiessään ollut jo kauan. Nyt mä vaan teen koska tykkään siitä mitä teen. Jumppailu on yks pieni osa tätä elämää ja arkea. Se vaan kuuluu tähän pakettiin. Toki kun kirjoittaa blogia (harvakseltaan) ja spämmää kuvia instaan koko ajan voi vaikuttaa ettei muita ajatuksia olekkaan. On mulla.


Kuvia mä otan varmaan aina. Se jäi vahvasti päälle silloin ennen.
Tykkään sit katella miten sitä matkalla muuttuu tai vaan töllistellä miten vaatteet istuu päällä!

Koti <3
Välillä mä mietin kuinka vanha mä oikeen oon kun jatkuvasti noita kuvia räpsin kodista ja itsestäni. Toki lapsestakin. En kuitenkaan enää ruoista, ainakaan kovin usein. Oon sitten miten vanha vaan mutta mä ota kuvia koska se on kivaa. Saatan pyytää joulupukilta järkkärin. Joo, se on hyvä idea! Voisi alkaa miettimään jotain muita kuvaus kohteita :)

"ota sellasia kuvia et mä näytän hyvälle"
No musta nyt saa sellasia kuvia kun saa :D


Selfieeeee! Ylläri!

Sain synttärilahjaksi näin nättejä juttuja <3

Täällä mä siis oon aina vaan! Sieltä instassa näitä samoja kuvia jakelen aika tiuhaan tahtiin. Se on jotenki kivaa ja nopeeta!

Peeäs: aika vahvasti kapinoi blogger tätä kirjoitusta vastaan eikä meinannut antaa julkaista millään mut lällällää... sinne meni :D

torstai 23. lokakuuta 2014

Tavallinen päivä.

Siitähän se päivä käynnistyy kun wakeup valo alkaa herättelemään...





Keikuin illalla myöhään ja siksi venytin makoilu aikaa enkä ehtinyt aamupalaa kotona syömään. Aamupalat ja muut sapuskat repussa lähdin melkein kymmen asteen pakkasessa virkistävälle työmatkalle.


Mistä ihmeestä noi maksiminopeudet tulee? :O


Kivan työpäivä jälkeen kipitin parin mutkan kautta kotiin vaihtamaan reppuun jumppajuttuja ja lähdin tallustelemaan salille päin. Tutun ja turvallisen salin lisäksi käyn nykyään välillä toisellakin salilla ja sinne menin tänään ihmettelemään.


Ihme jäkitys asento :D

Simsalabim! Kasva hauis pliiis!

Jos mä olisin heti aamulla tarkemmin ajatellut kertoa mun päivästä niin olisin kuvannut sapuskat ja muut mutta en ajatellut. Ei ne pöperöt ole muuttunut joten ei mitään uudenlaisia kuvia olisi edes tarjota :D
Tämä teksti saattaa olla tynkä mutta kun teki mieli jotain sanoa niin tämä saa kelvata mulle :)





Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla jumppailla taas! Hyvää yötä :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Huhuu?

Voihan elämä sentään! Onkohan blogi ollut jo tarpeeksi kauan jäähyllä? Tänne on ollu entistä enemmän viime aikoina ikävä. On tuntunut siltä, ettei mulla ole tänne mitään annettavaa tai sitten myös siltä, että samoja liirumlaarumeita vaan kertoilen. Ajattelin kuitenkin palata siihen ajatukseen jossa kirjoitan juttuja omaksi ilokseni ja terapiaksi. Niinpä mä jatkelen höpötyksiä taas.

Onneksi on muuttohommat ohi. Ei ole ikävä!

En sen ihmeemmin katsellut mitä viimeksi kirjoittelin mutta sen pallomahan muistan. Mahavaiva helpotti kun jätin sen uuden jumppajuomalitkun pois. Pallomaha palaa helposti jos syön mielin määrin herkkuja samanpäivän aikana. Maha opastaa mua kohtuuteetn kivasti!

Uudessa kodissa on nyt majailtu kolmisen viikkoa!

Muuttojutut stressasi mua ihan mielettömästi mutta niinkuin yleensä asiat tuntuu järjestyvän. Ihania ystäviä mulla kun halusivat tulla kaveriksi ihan oma-aloitteisesti <3

Kuvia on tullu räpsittyä blogilomalla.

Melkosta pyöritystä ollut viime aikoina mun päässä. Ei oo ihan vaan kivaa ollut koko ajan. Sellasta elämä vaan on ylä- ja alamäkeä. Monenmoista haastetta mutta erityisen iloinen olen silti siitä, että en ole sortunut vieläkään vanhoihin tapoihin jossa vaan olisin syönyt ja syönyt jotta murheet tuntuisi pienemmiltä. Nyt olen viimeistään tajunnut, että uusi elämäntapa on selkärankaan kaivettu. Nyt se sujuu aika kivasti omalla painollaan.

Se lamppu vaan piti asentaa! Tyhmänrohkeaa. Tiedän!

Nää on just näitä!
Kun muutettiin uuteen kotiin niin mun työmatka piteni ja mennen tullen matka taittuu reippaasti kävellen 20 minuutissa kun ennen työmatka suuntaansa oli 2 min :D Olen kyllä ihan nauttinut työmatkoista, saa ajatella tai olla ajattelematta ja ihan pikkasen jotain hyötyäkin siitä tallustelusta on. 

Pukkariselfie :O
Sellasta tiettyä rentoutta on tullut ton salin kanssakin. En orjallisesti ryntää aamusalille enää. Menen salille aamulla tai iltapäivällä, riippuu siitä miten menen töihin ja onko tarpeeksi nukuttu. Nukun mieluummin aamulla vähän pidempään jos olen illalla keikkunut myöhempään hereillä. Ei tää homma niin vakavaa voi olla kun omaksi ilokseen puuhailee. Salille menen edelleen 4-5 kertaa viikossa, se ei muutu.

Koti <3
Olen uudestaan löytäny taidon vaan olla. Turha hötkyily on vähentynyt ihan huimasti vaikka jollain lailla se mun perusolemukseen kuuluu olla vähän vauhdikaskin :D

Aamut!
Arkiaamutkin on ihanan kiireettömiä nykyään. Taitaa aika paljon riippua siitä omasta mielentilasta, että onko kiirettä vai ei. Kiireempi oli silloin kun työmatka oli lyhyt, nyt on aikaa nautiskella maisemista ja mainoksistakin aamupalan kanssa!

Voiko näin lähtee?
Toiset asiat ei muutu...peilistä on katsottava joka päivä voiko niin tai näin asunnosta poistua. Vaatteet vaihtuu sata kertaa ennen kuin kelpaa.

Tärkeitä hetkiä ja ystäviä <3
Koska tää ei oo niin just niin välillä herkutellaan tottakai ja parannetaan maailmaa tärkeiden kanssa!

Tai ihan vaan hetki omassa seurassa!
Karvakamuja ei saa unohtaa! Miten tota mulperimarjaa voi niin tulla ikävä <3
Äiti ja sen lapsi <3
Välillä kun tuntuu, että sydämeen sattuu niin on syytä muistaa kuinka paljon tärkeää ja rakasta mun ympärillä on! Asiat on melkoisen hyvin kuitenkin!

Nam!
Myöhäiset epäfitness sunnuntai aamupalat on myös yksi ilon aihe ;) Moni varmaan saattaa miettiä, että miten tää rentoilu on vaikuttanut painoon. Mä en kovin usein ole rampannut enää puntarilla. Tosi hyvin oma olo kertoo sen, että missä mennään ja oisko syytä hieman tarkemmin tarkastella syömisiä. Sen verran tiedän, että paino pyörii tehokkaasti 75-77 kilossa eli pienempiin lukemiin verrattuna plussaa on noin 3-5 kiloa. 

Pullukka?
Oon mä miettinyt, että pitäsikö se muutama kilo nipistää tästä nyt pois vai mitä tekis. Loppujen lopuksi kuitenkaan, tekeekö muutaman kilon pudotus musta yhtään onnellisempaa tai onko sillä sen suurempaa merkitystä kuitenkaan? Mä oon terve, jaksan liikkua ja voin hyvin. Mä en todellakaan jaksa alkaa stressaamaan muutamasta kilosta kunhan paino pysyy tässä eikä enempää nouse. Tässä se tuntuu melko kivasti itsestään pysyvän. Jos mun oma silmä kuitenkin sokaistuu niin kertokaa heti jos alan muistuttaa taas vuorta ;)

Ollaankohan me nyt ajan tasalla? Joo mut pieni loppukevennys työkuvien merkeissä...

Muahahaa! 2011 ja 2014!

Kiva, kiitti hei! Palataan pian :)

perjantai 5. syyskuuta 2014

Potkupallo!

Sujuvasti päivät vaan vierii postausten välissä. Ei se liene niin vakavaa :) Viimeksi taisin mainita siitä, että niitä ylimääräisiä naposteluja livahtelee suuhun joka päivä. Nyt olen niitä tietoisesti karsinut.
Olo ei ole ollut yhtään parempi. Maha on kuin mikäkin kaasupallo ja turpoilee potkupallon kokoiseksi kivikovaksi möhkäleeksi päivittäin. Todella inhottava olo. Rupesin miettimään, että mikä on muuttunut niin olin lisännyt aamupillereiden joukkoon jonkun rasvanpolttajan ja arvelin syyn olevan siinä, helpotusta ei ole kuulunut olotilaan vaikka siis lopetin niiden pillereiden popsimisen ensimmäisenä. Mietin mikä muu on uutta ja se on treenijuoma. Sisältää bcaa:ta, L-glutamiinia, B6-vitamiinia ja keinotekoisia makeutusaineita. Eilen sitten pohdin asiaa ystävän kanssa ja todettiin, että jätetään tämäkin pois. Tänään oli eka treeni ilman uutta treenijuomaa joten ei voi sanoa vaikutuksesta vielä mitään mutta viikon päästä olen varmasti fiksumpi. Ruoka puolella voisi tehdä vielä siivousta enemmän jos ei litkun pois jättäminen tehoa.

Oisko tässä syy kökköön oloon?

Haha! Nyt on jumppakuvakin!  Ilmeellä tietty!

Meillä oli viimeviikonloppuna työporukan suunnittelupäivä ja musta oli kiva, että lähdettiin luonnonhelmaan sen sijaan, että oltaisi istuttu koko päivä jossain tunkkaisessa auditoriossa!


Päivä sujui rennosti alusta loppuun. Muutama askel käveltiin.
Ylitettiin riippusilta ja matkustettiin vesiteitse lossilla jota hinattiin käsivoimin eteenpäin :D

Ihan paras osuus päivästä ole eväshetki :P

Syksy on muutenkin mun mielstä kivaa aikaa kun ei ole liian kuuma eikä kylmä. Illat on jo hämäriä muttei koko ajan ole pimeääkään. Luonto tuoksuu hyvälle ja kaikki vaan on niin ihanaa näköjään :D Siksi on kiva käydä käppäilemässä metsäpoluilla ihan vana huvin vuoksi. Samallahan sitä saa parannettua kummasti maailmaa ystävän kanssa!


Kuka näitä maisemia voisi vastustaa?

Ostin siltä varalta tällaisen, että alkaa herkkuhammasta kolottamaan!
Ei ihan huonoin vaihtoehto kuitenkaan vaikka sokeria sisältääkin!

Peilailin aamulla ja pohdin, että mitä pukisin aamusalille päälle :D
Lähdin harmaavarpusena!


Tämän päivään lounaan osa :D Kana-avokado leivät. Kaveriksi
vielä miniluumutomaatteja, avomaankurkkuja ja pari luumua :P

Tällasta tänne! En ole muistaakseni täällä maininnut, että mulla on olemassa instagram- tili jota voi halukkaat käydä kurkkimassa. Samoja kuviahan sinne tulee osittain laitettua kun tänne blogiinki mutta vähän vilkkaammin ne kuvat sinne livahtaa! Eli jos innostut niin mut löytää sieltä: @mira.u 

Nyt tää täti lähtee valmistautumaan iltavuoroon. HeiHei!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ikuisuusprojekti.

Mä en ole käynyt juurikaan puntarilla viime aikoina ja olen ollut löysäilijä ruokajuttujen kanssa. Suuhun livahtaa jotakin ylimääräistä lähes joka päivä kaiken sen normisapuskan lisäksi mitä syön. Olokin on sellainen, että näin on käynyt. Keskivartolo on alkanu haittaamaan mua uudestaan vaikka maha onkin erimuotoinen kun ennen leikkausta ja olen tulokseen oikein tyytyväinen. Uusi tai oikeastaan vanhakin juttu on noi kylkimakkarat ja se että muutamat jätskikilot kasaantuu sivusuuntaan. Edelleenhän avaimet niiden pois saantiin on mun omissa hyppysissä ja siksi tiedänkin, että nyt ei ole se aika kun täysillä haluaisin panostaa kylkien pienentämiseen.

Eihän sen ylimääräisen tarvii aina kaikista huonoin vaihtoehto olla :P
Maistuis varmaan sullekkin! Sairaan hyviä!

Sellainen hinku kuitenkin on ja se hinku vaan kasvaa päivä päivältä. Tiedän , että kohta se aika tulee ja sitten ne ylimääräiset pupellukset vaan jää pois. Ei siihen tarvita muuta. Ei mitään lippuja eikä lappuja vaan pelkästään siistimistä vähän.

Tällastakin maistelin! Ihan kelvollista mutta jotakin purtavaa mieluummin :)

Treenithän sujuu hienosti kun on energiaa käytössä ja tää vaihe tulee varmaan ihan tarpeeseenkin! Aloitin uudestaan leuanvetoharjoituksetkin. Ei ihan sujunut kuin elokuvissa mutta nopeestihan sitä kehitystä tulee kun vaan on sinnikäs :D Mun on kai lopetteva puhumasta myös köpökintuista koska koivet on alkaneet palautumaan tosi hyvin, toki tuntuu, että jumpattu on mutta ei mitään niin järkyttävää kuin on ollut aiemmin! Jumppailemassa käyn 4-5 kertaa viikossa ja välillä käyn lenkilläkin.


Hyvät on salikuvatodisteet! Ei sitä jotenkin enää huvita pullistella yksin
peilin edessä. Joskohan sitä joku kerta jotain treenikuvia sais tallennettua!

Oli miten oli  mulla on kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo mutta hirveen helposti jos mua joku asia stressaa tai mietityttää muuten vaan ni mä kanavoin sen mun kroppaan ja sen "vikoihin". Nyt mä oon ihan tärinässä kun muutto lähenee ja en tiedä tarkaan miten ja milloin tapahtuu. Saattaa ajatukset pyöriä jossain muuallakkin mutta kyllä nää tästä.

Sen olen myös huomannut, että naiset on naisia vaikka voissa paistaisi. Aina on ne muutamat kilot pudotettavana oli sitten ihminen minkä kokoinen vaan. Toki on myös niitä jotka kuumeisesti on lisämassaa vailla ja sen hankkiminen on työn ja tuskan takana. Ikuisuusprojekti. Sitä tää vaan on. Siks mä tästä tykkäänkin, ei lopu tekeminen kesken milloinkaan. Ja eiköhän se niin mene että oli entinen läski tai  vaikka aina ois hoikka ollut niin jos haluaa kunnossa pysyä, pitää sen eteen vähän vaivaakin nähdä ;)


Mun hiukset on  kasvanu :D Luulen, että vielä saa vähän kasvaa lisää!

Tänään pyhitetään lepopäivä! Kasvissosekeittoa tekee mieli kera raejuuston joten kauppaan on hävittävä tästä. Moiks :)