keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Aatonaatto!

Ei ole jumppakuvia tältä viikolta. Eilen käytiin kylmäkuumailemassa mutta sitähän ei varsinaiseksi treeniksi lasketa. Olin ajatellu, että täysillä vaan kovia treenejä leikkaukseen saakka mutta en osannut arvata ettei leikkaukseen kannata lähteä ihan piippuun asti jumpatulla kropalla joten olen sitten ottanut tän alku viikon ihan rentoillen. Kovat oli suunnitelmat siivota huusholli viimeisen päälle jotta leikkauksen jälkeen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään mutta enpä sitten siivoillut. Ei huvittanutkaan :D

Toimistohommissa @ Starhouse

Olisin olettanut, että tänään olisi enemmänkin jännittänyt huomisen kuviot! Ihmeen rennosti on kuitenkin päivä sujunut. Tässä on taas se, että mihin mittasuhteisiin asiat laittaa. Koskaan ei voi arvata mitä huominen voi tullessaan tuoda joten liikaa ei kannatta suunnitella ja murehtia. Päivä ja asia kerrallaan eteenpäin. Niin se homma toimii.

Kahvia ja kalenterijuttuja!

Tänään kävin kaupasta hommailemassa vähän selviytymissettiä sairaalaan ja kotiinkin. Sairaalassa saa kuulemma hirmu pieni annoksia ruokaa joten piti varautua hyvin :D


Veikkaan, että näillä päästään hyvään alkuun!

Sairasvuoteella saa tiettykin vähän vielä herkutella ja sitten pikkuhiljaa saa jo palata ihanaan omaan ruokavalioon :D


Kotiin varasin vähän herkkusia ;)

Omnomnom!

Ettei ihan heti tarvitse kokata ni näiden kans pääsee helpolla!


Ilman rahkaa ei vaan voi parantua :P

Tätä piti hankkia maisteluun!

Kyllä näillä eväillä starttaillaan "Mira kesäkuntoon-projekti" ihan hienosti! Mulla on nyt jo ihan ikävä treenejä ja kunnollista ja herkutonta syömistä. Vaikka siis ihanaa, että herkkuja on vielä muutamana päivä luvassa ;)

Mä olen muutamana päivänä tehnyt mielikuva matkaa mun uuteen kroppaan joka on kesällä ihan toisenlainen kun se on tänään. Huomenna aamulla otan viimeiset mahamakkarakuvat ennen leikkausta! En olisi ikinä voinut kaksi vuotta sitten uskoa, että tässä sitä nyt ollaan. Aivan käsittämätöntä, että mä olen tehnyt itselleni tän kaiken hyvän! Mun motivaatio vaan kasvaa päivä päivältä. Kuinka erilailla sitä kohta huomaa muutoksen kun katse ei ensimmäisenä kohdistu tuohon mahaan! 

Taitaa ne ajatukset harhailla kun ei tässä postauksessa ole päätä eikä häntää :D

Huomenna aamulla menen sairaalaan klo 7.15 ja siitä se homma sitten etenee! Palaan kertomaan leikkauksesta tarkemmin kunhan kotiudun! 



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Sunnuntai-ajatuksia.

Onpas tuntunut pitkälle tää aamupäivä! Heräilin ennen kuutta ja makoilin sängyssä pitkän aikaa ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen raahasin peiton sohvalle ja aloin tuijottamaan telkkarista kokkiohjelmia ja nyt jo särkee ja sattuu joka paikkaan! On kai ihan pakko lähteä vähän ulos täältä. Salille en mene, koska eilinen päivä viestitti, että tänään on lepopäivä. Olin eilen ihan poikki, jokaista lihasta särki ja kolotti ja veto oli poissa koko akasta. Kävin eilen pumppitrimmissä ja siellä huomasin viimeistään, että kroppa on lepoa vailla. Ensin olin ajatellut, etten ennen leikkausta pidä mitään huilipäiviä kun niitä on tulossa ihan riittävästi kuitenkin operaation jälkeen.


Tällaset oli maisemat sohvanpohjalta.

Ihan vaan sitä mietin, että onkohan sen leikkauksen jälkeen yhtä tyhmää olla paikallaan vai onko sitä sitten sen verran kipeä, ettei muuta vaihtoehtoa halua hetkeen edes ajatella. Tälleen normaali oloissa tää oleminen on multa liikaa vaadittu ainakin. Nythän oisi hyvää aikaa siivota tää koti kunnolla mutta haluunkohan mä kuitenkaan :D

Mun aivot ei pysty oikeen ajattelemaan nyt mitään muuta kuin sitä leikkausta ja sen jälkeistä aikaa. Yritän kuvitella mille mahdan näyttää ilman tota mahakassia. Yritän tajuta voinko vielä käyttää samoja vaatteita vai tuleeko niistä liian isoja? Mietin myös sitä miten kivaa on ollut nyt kun muutaman viikon on syönyt vähän rennommin ja samalla huomata, ettei se ole vaikuttanut kuitenkaan painoon mitenkään. On myös kiva jo ajatella aikaa viikon- parin päähän leikkauksesta jolloin taas kiristellään ruokavaliosta turhat herkut pois ja muutenkin vähän tarkemmin haluan sen jälkeen elellä. 

Mahan pohjassa on perhosia koska tärkeän ystävän kisat lähestyy hirmuista vauhtia! Santtu on tehnyt huikeaa matkaa kohti bikini fitness lavoja, kisadieettiä on jäljellä enää 7 viikkoa jos oikein muistan! Mimmi kisaa huhtikuun 13.pvä Helsingin kulttuuritalolla! Ihan mahtavaa ja oon itekkin ihan liekeissä kun oon saanut seurata miten homma toimii. On jotenkin hieno huomata, ettei kysymys ole mistään kärsimysnäytelmästä jossa koko elämä on pitänyt heittää päälaelleen. Saara tekee sitä mikä sille sopii, syö hyvin ja treenaa kovaa. Toki se mitä Saarasta on jäljellä siellä lavalla on vain pienen hetken totuus eikä kukaan kisaaja ympäri vuoden ole siinä kunnossa. Eikä kukaan tervepäinen sitä kuntoa pysyväksi tilaksi toivokkaan ;) Tuskin maltan odottaa, että pääsen kannustaamaan Saaraa ainakin kuuden parhaan joukkoon! Go Saara!




Jokainen meistä on vapaa valitsemaan sen reitin tässä elämässä joka tekee elämästä onnellisen. Mä luulen, että itse olen löytänyt onnellisen tavan elää tätä elämää. Toki ihan niinkuin kaikilla muillakin on mullakin huolia ja välillä asiat stressaa niin, että pää meinaa haljeta mutta se mihin mittasuhteisiin ne murheet ja huolet omassa päässään asettaa on merkittävässä osassa. Haluaako vaan velloa kaikessa negatiivisessa vai haluaako kuitenkin vaikka läpi harmaan kiven nähdä asiat vähän aurinkoisemmin? Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa mutta perusfiilis on onnellinen. Niin on ihmisen hyvä <3

Nyt taitaakin olla ruoka-aika! 

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kokemusasiantuntija vol. 2!

Olihan jännittävä iltapäivä tänään. Ajattelin ensin, että mikäs tätä ilosanomaa on jakaa eteenpäin, kertoa siitä miten olen onnistunut mutta kyllä mua sittenkin jännitti niin, että luulin sydämen pomppivan rinnuksista läpi!

Olin puhumassa omasta projektistani eräässä laihdutusryhmässä viime vuoden tavoin josta kerroin täällä!
Oli suuri kunnia, että mut kutsuttiin ryhmään jo toistamiseen! Tänään paikalla oli ihan huippu porukka ja toivonkin, että sain välitettyä ajatuksen siitä, että vaikka painonpudottaminen on haastavaa mutta se on täysin mahdollista jos vaan oikeasti haluaa! Omalla esimerkilläni yritin selostaa myös ettei sellaista syytä olekkaan joka estää tarkkailemasta syömisiään tai hieman liikkumaan.




Jos haluaa niin syitä on miljoonia...on vuorotöitä, on päivätöitä, on lapsia, on koiria, on kissoja ja vaikka mitä joka "estää" liikkumisen tai on miljoona syytä joka "estää" vähän katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Homma toimii kun lakkaa keksimästä tekosyitä ja lakkaa valehtelemasta itselleen. Siitä se homma lähtee ja etenee ihan varmasti jokaisen omien tavoitteiden mukaan :) Painonpudottamisen aikana ei tarvitse olla niin nipottaja kun mä olin aluksi kun pelkäsin, että koko homma leviää käsiin jos vähän herkuttelen. Kysymys on kuitenkin kokonaisuudesta!




Jälleen multa kyseltiin paljon mutta yksi kysymys oli sen verran mielenkiintoinen, että haluan sen jakaa täällä!

Onko paineita pysyä tässä saavutetussa kunnossa kun avoimesti projektista kerron mm. blogissa?
(kysymystä ei kysytty sanatarkasti näin mutta pointti on sama)

Blogin tai muun sosiaalisen median takia mulla ei ole tarvetta pitää saavutettua painoa/kuntoa yllä. Ehdottomasti teen tätä hommaa itseäni varten ja siksi, että tykkää siitä mitä teen. Nykyään on toki kiva näyttää hyvälle ja iloitsen siitä, että saan palautetta niin livenä kuin bloginkin kautta! Motivaatio pitää itseni nykyään kunnossa lähtee täysin omasta halusta tehdä niin, ei siis ulkopuolisista tekijöistä. Tää blogi on mun julkinen päiväkirja omasta taipaleestani sairaalloisen lihavasta terveeksi timmiksi mimmiksi. Toivon, että mun tarina ja blogi motivoi ihmisiä aloittamaan oman urakkansa tai kenties jatkamaan kesken jäänyttä. Toivon, että mun projektista välittyy se tekemisen ilo ja kokonaisvaltainen muutos ( se henkinen etenkin) joka on tapahtunut ja jonka eteen on tehty paljon töitä.




Tosi kivoja ja rohkeita kysymyksiä oli paljon! Kivaa, että ihmiset oli kiinnostuneita ja innokkaita kyselemään! Sain hyvät tsempit ensiviikolle :) Ryhmässä tuntui olevan tosi hyvä fiilis ja huumoria oli myös mukavasti matkassa! Toivotan kaikille hurjasti onnea omiin projekteihin! Mä olen hengessä mukana!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tuloksia!

Uskokaa tai älkää niin mä oon ihan super onnellinen mun InBody mittauksen tuloksista. Uskollisesti kerran kuukaudessa käyn muutokset kurkkaamassa ja nyt todellakin näyttää siltä, että nyt tehdään oikeita asioita ja siksi muutosta positiiviseen suuntaan on tapahtunut!

Kuukaudessa...

...kehon kokonaispaino -400g
...lihasmassa +400g
...rasvamassa -900g

Rasvaprosentti on pienentyt 1,1%, mikä on mielestäni huikea tulos ja samalla tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa rasvaprossa on viitearvojen sisäpuolella eli se on NORMAALI :D Viskeraalinen rasva oli pienentynyt myös 3,5 pykälää!!! Painoindeksi on kuitenkin vielä 1,5 pykälää koholla mutta se ei harmita ollenkaan :)

Tää hommahan alkoi toimimaan kun lopetin turhat aerobiset ja lisäilin hiilareita jonkin verran ruokavalioon. Olen muutenkin syönyt vähän rennommin, eikä se näköjään ainakaan huono ole tehnyt ;)

Kuvastaakohan tämä paremmin niitä annoskokoja
joita syön? Tässä kasvissosekeittoa töissä lounaalla.
Raejuustopurkillinen puuttuu vielä seasta :P

Mä oon myös hirveen iloinen siitä, että leuanveto harjoituksetkin tuottaa tulosta. Päätin siis joka kerta selkäpäivänä harjoitella leuanvetoa kuminauhan kanssa. Olen valinnut aloituskumppariksi keskimmäisen vaihtoehdon. Ensin en saanu kuin hädin tuskin yhden vedon ja sekin pompun kautta. Nyt joka kerta olen saanut toistoja lisää, joka kerralla tulee yksi "puhdas" toisto ja yksi puolikas lisää. Nyt niitä kokonaisia toistoja tulee jo viisi :D Kohta voi vaihtaa kevyempään kumppariin!

Selkäjumppakaverina mulla oli tällä viikolla Saara!

Leikkaus vaan lähenee "uhkaavasti"! Jotenkin ehkä vieläkin on epätodellinen olo sen suhteen, että olen sinne menossa edes mutta kun kävin verikokeissa leikkausta varten asia muuttui taas hieman todellisemmaksi. Mulla on ihana ystävä joka on lupautunut mua sitten kuskailemaan sairaalaan ja takaisin. Lapsellekkin on hoitopaikat ja muut järjestetty joten periaattessa ei tarvitse kun hypätä sinne leikkauspöydälle ;)

Sain Santulta ystävänpäivälahjan! Ihania nameja ihanassa rasiassa
jonka päällä oli hieno kirjoitus!

Ystävyyttä ei mitata sillä kuinka paljon lahjoja toiselta saa mutta onhan lahjoja kiva saada toisinaan kun niitä annetaan pelkästä halusta ilahduttaa toista <3

Samassa paketissa oli myös tällainen ihana irtoteehaudutin härpäke!
Vielä en ole testannut mutta tarpeeseen tuli tämä :)

Wikipedia kuvailee ystävyyttä näin:

  • epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
  • sympatia
  • empatia
  • rehellisyys
  • keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
  • toisen seurasta nauttiminen
  • luottamus
  • myönteinen vastavuoroisuus
  • mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa



Mulla on ihania ystäviä jotka on kaikkea tätä. Ystävien laatu korvaa määrän ja olen ikionnellinen jokaisesta jota ystäväkseni kutsun <3

Suvi-suloiselle laittelin kulmiin ja ripsiin väriä!
Vielä vähän tässä kohtaa jännitti kuinka mahtaa käydä :)

Onhan taas tarinaa mutta nyt pitää joutua, keskivartalojumppa odottaa!


Ps...

Kävin eilen baarissa...selvinpäin ;)

Heipparallaa!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Syömisjuttuja!

Mulla on ollu reilun viikon, oikeastaan tankkaus päivästä saakka nesteet ihan jumissa tässä kropassa. Ei liiku sitten ei niin mihinkään. Pidän kinttuja ylhäällä, juon vettä, saunon, kylmä-kuumailen altaassa ja stressaan. No miksi ei liiku nesteet? Syyhän löytyy siitä stressaamisesta ettei ne nesteet liiku...Eli siis nyt on syytä lopettaa miettiminen ja antaa kropan hoitaa tehväänsä kun on siihen valmis. Niih! On se silti niin ärsyttävää aamulla herätä ja olo on kaikkea muuta "kevyt" niin kuin yleensä on. Nyt on aamusta iltaan sormet kuin mitkäkin nakkimakkarat ja jalatkin muistuttaa lähinnä kanadan tammia. Osa syy on toki hormoonikierrossakin. Ennen vanhaan olisin tässä kohtaa vähentäny syömistä, varsinkin hiilareiden osalta mutta koska luotan tähän hommaan niin en ole moiseen tyhmyyteen sortunut. Syön jopa enemmän kuin aikoihin. Keräillään vähän paukkuja leikkaukseen ja siitä toipumiseen.


Lounasta töissä. Perussettiä. Töissä on liian pienet lautaset joten
kurkut, tomaatit, paprikat ja muut on vielä eri kipossa.
Kuvat ei annan näille oikeutta sille minkä kokoisia annoksia syön.
Paljon kuitenkin.

Sama laulu kerrasta toiseen eli ruokailun peruspohja pysyy samana koko ajan mutta nyt vähän fiiliksen mukaan kuitenkin syön vähän extraakin. Tänään ostin kaupasta maapähkinävoita ekaa kertaa ikinä, koska halusin testata jostain bongaamani herkkua :P 

Vaikuuttaa hyvältä jo nyt!

Näitä tarvitset:

1 baanaani
maapähkinävoita
pakastin


Siivuta banaani ja laita joka toisen siivun päälle
nokare maapähkinävoita. Laita tyhjä siivu edellisen kanneksi.
Laita pakastimeen ja anna olla siellä 1-2 tuntia!

Mä pidin pakastimessa noin tunnin ja ehkä olisi saaneet olla vähän pidempään. Maku oli hyvä, ihan vei kielen mennessään! Ainoa huono puoli oli se, että tein noita liian vähän ;) Tuli mulla mieleen että noitahan voisi kuorruttaa vaikka jollakin raaka-suklaa systeemillä ja sitten syödä vaikka vadelmien kanssa :P 


Tänään söin tällasta perusherkkua myös!
Kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa ja reilusti mausteita!
Raejuuston kanssa ihan parasta :P

Mulla on tuolla pakkasessa ollut hetken "kakkamarjoja" eli ulkolaisia marjoja. Vielä jokin aika sitten pistelin noita menemään ihan surutta kuumentamatta ja mitään pöpöjä pelkäämättä. Muutama hetki sitten kuitenkin uutisoitiin, jostakin marjojen takaisin vedosta koska jostakin erästä oli löytynyt jotain pöpöjä tai mitä lienee. Ostin marjat siis reilusti uutisoinnin jälkeen mutta en niitä ole voinut syödä ja tänään päätin keitellä ne soseeksi.

En meinannut osata päättää surautanko soseeksi vai en.
Soseutin kuitenkin.

Tuolla kaapin perukoilla lojui hillosokeripussi ja ihan niin villi olin että muutaman lusikallisen sokeria heitin tuohon sekaan. Maku jäi ihanan raikkaaksi eikä sitä sokeria melkein huomaa edes olevan mutta ehkä tekee vähän rakennetta kuitenkin tohon. Kuinka hyvää toi onkaan rahkan seassa :P Kakkapöpötkin on varmaan mennyt noista pois jo :D Jännä nähä!


No oon mä vähän jumpannukkin!

Lauantaina on muuten taas Inbody mittaus! Kääk! En ehkä ihan yhtä raskaasti ota tuloksia kuin viime kerralla mutta ennustan, ettei ihan hirmuisesti ole tapahtunut. Kokonaispaino saattaa olla jopa korkeampi kuin viimeksi. Pianhan se selviää :)

Heips!

lauantai 8. helmikuuta 2014

Täällähän minä!

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo tovi. Edelleen tuntuu, ettei ilman kuvia kannata kirjoitella. Tykkään itse lukea blogeja joissa on kuvia. Kuvat saa kirjoituksen eri tavalla "eloon" joten siksi tykkään tänne omaan blogiin myös laitella kuvia! Yksi ihana työkaveri kysyi, että miten jaksan niin usein päivitellä blogia niin vastasin, että siksi kun kirjoittelen vaikkei olisi mitään asiaakaan. Tietenkin heti sen kysymyksen jälkeen tuli normaalia pidempi tauko! Se, ettei kuvia aina ole ei tarkoita sitä, ettei mitään tapahtuisi!

Tällä viikolla jumppapäiviä on ollut tähän mennessä neljä, yksi kylmä-kuumareissu uimahalliin ja yksi lepopäivä. Huomisesta tulee vielä jumppapäivä. Kivaa! (Onhan se uimahalli mun laskujen mukaan lepi joten kaksi lepopäivää)

Tänään oli iltapäivällä sellanen fiilis, että kannattaa lähteä
kyykkäämään! Teki mieli fiilistellä ja kuunnella musaa.
Sellainen mieliteko ajoi sitten salille!

Nyt kun leikkausaika on selvillä olen miettinyt paljon kaikkea leikkaukseen liittyvää ja somen kautta löysin erään ihmisen joka on ilokseni vastaillut kaikenmaailman kysymyksiin joita olen keksinyt ikinä vaan kysyä. Melko vähän olen löytänyt muuten kokemuksia leikkauksen läpikäyneiltä ihmisiltä. Kuvia toki löytyy paljon ja nehän nyt kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa, ainakin siitä lopputuloksesta! Nyt se leikkaus jotenkin tuntuu todelta. Tähän asti en oikein ole uskonut, että oikeasti olen mihinkään operaatioon edes menossa! 

Kukkuu :D

Mä olen kovasti miettinyt mun "tilannetta"! Tilannehan on se, että olen nykyään sellanen tavallinen ja normaalikokoinen ihminen jolla kuitenkin vielä on jokunen kilo liikaa painoa. Ei siis mitään hätää. Nyt olen kuitenkin tottunut olemaan tämän kokoinen ja sellainen normaali naisen ääni päässä alkaa ajetella tulevaa kesää ja pientä "kesäksi kuntoon"- projektia. Ratkaisin tilanteen niin, että nyt leikkaukseen asti elän hieman aiempaa vapaammin ruokailujen osalta. Tarkoittaa siis sitä, että perusrunko pysyy toki kunnossa mutta sallin itselleni pikkuista soveltamista ja vaikka pullan silloin tällöin. Sitten kun olen sen verran toipunut leikkauksen jälkeen otetaan käyttön tiukempi linja ja hieman suuremmat miinukset jotta saadaan hommaan vähän vauhtia ;) Nyt siis vaan rentoillaan ja fiilistellään! Kun tässä hetken ottaa rennommin niin kroppakin luultavasti ottaa tiukempaa linjaa paremmin vastaan kun sen aika koittaa. Koko ajanhan jumpat pysyy kuvioissa joten monikaan asia ei muutu koska tällasta tää elämä nykyään vaan on!

Kyykkäilin tänään pyramidisysteemillä. Nostin joka
sarjaan painoja vähän kerrassaan ja ja sitten tulin taas samaa tietä takaisin!
Mulla on nää termit hallussa. On ne jees :D

Olenkin jostain mainoksista huomannut, että on taas tullut kauppoihin uusia rahkoja ja ostin sellaisen ihan mielenkiinnosta maisteluun. Uusi rahka ei vaikuttanut olevan minuun makuuni sopivaa. Liian 
esanssinen jotenkin. Onpahan nyt maisettu niin ei vaivaa!

Mun eväs vastaan naapurin eväs! Hitto, iski annoskateus!
Mitä tästä opimme? Ota aina omat eväät mukaan :P

Onhan tässä taas liirumlaarumia yhdelle kertaa :) Leppoisaa viikonloppua kaikille ihanille uusille ja vanhoille lukijoille <3

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tuplajumppaa!

Nytkö mä vasta ekaa kertaa herkkupäivänä oikeesti tankkasin? Voi, että mä sitten söinkin ihan oikeesti paljon ja iltaa kohti homma alkoi käymään jo ihan työstä. Söin mm. riisipiirakoita, riisifruttia, patonkia, pullaa, dumle-donitsia, riisipuuroa ja lakuja. Oli kyllä hyvää mutta kiva oli tänään taas palata omaan tuttuun ruokarytmiin. Aamulla sormet oli ihan turvoksissa ja nälkä oli ihan kamala. En meinannut malttaa odottaa että puuro tulee valmiiksi tai että kananmunat paistuu pannulla!


Sen verran vilkkaasti herkut ja hyvät meni ääntä kohti, että koko päivän kuvasaldoksi
jäi vain otos lakuista ja vähän muista nameista :P

Ja kun koko viikko oli huilittu niin tänä aamuna oli ihan parhautta päästä salille! Mentiin ylläri pylläri Santun kanssa ja pitkästä aikaa tehtiin ihan kimppatreenit! Olkapäät sai sellasta kuritusta ettei aikoihin! Paljon oli puhetta mutta kyllä me tehtiin töitäkin! Ihan parhaus jumppa taukoviikon päälle!

Kyllä me ihan tosi oikeesti jumpattiinkin...

Mä olen viimeaikoina ollut uuden edessä kun olen huomannut itsessäni vähän kehitystä, tuntuu, että hartioihin alkaa muotoutumaan jotakin linjaa pikkuhiljaa ja koivet alkaa ottaamaan treeniä kivasti vastaan. On kiva vähän peilistä jo kurkistella ja arvailla mitähän tästä paketista vielä kuoriutuu. Se on uutta ja mietin, kehtaanko sanoa ääneen, että joku kohta alkaa omaan silmään näyttämään vähän paremmalle kuin ennen. Mun ajatusmaailma on muuttunut jokseenkin päälaelleen kun en enää jatkuvasti kiinnitä huomioita niihin kohtiin mitkä on huonosti vaan osaan jo iloita siitä mitä on saatu aikaiseksi! Kivaa! Käsissä varsinkin huomaa tosi hyvin, että allit on mennyt viime aikoina hurjaa vauhtia tiivimmiksi!

Me niin oikeesti jumpattiin mutta otettiin vähän kuviakin. Tietty!

Ratkiriemukkaan saliretken jälkeen kotiin syömään ja huilimaan koska seuraava jumppa jo kohta odotti. Sunnuntain keskivartalojumppa, tottakai. Multa se on viime aikoina vähän jäänyt välistä mutta olihan kiva olla pitkästä aikaa mukana. Mä luulin jo heti ekassa liikkeessä että mun ylämahamakkara meni umpisolmuun eli perille meni! Kotiin kun tulin niin peiliin oli laitettu lappu jossa kehoitettiin katsomaan jääkaappiin :O

No mähän katoin! Lasiin oli laitettu marjoja, kaurahiutaleita ja mantelilastuja :D

Olin ajatellut syödä jotain muuta mutta kun oli noin kiva ylläri kaapissa niin kippasin nuo rahkan sekaan ja nautiskelin. Osaahan tuo teinipeikko joskus positiivisella tavalla yllättää!

Rentoa sunnuntaita kaikille <3