keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ikuisuusprojekti.

Mä en ole käynyt juurikaan puntarilla viime aikoina ja olen ollut löysäilijä ruokajuttujen kanssa. Suuhun livahtaa jotakin ylimääräistä lähes joka päivä kaiken sen normisapuskan lisäksi mitä syön. Olokin on sellainen, että näin on käynyt. Keskivartolo on alkanu haittaamaan mua uudestaan vaikka maha onkin erimuotoinen kun ennen leikkausta ja olen tulokseen oikein tyytyväinen. Uusi tai oikeastaan vanhakin juttu on noi kylkimakkarat ja se että muutamat jätskikilot kasaantuu sivusuuntaan. Edelleenhän avaimet niiden pois saantiin on mun omissa hyppysissä ja siksi tiedänkin, että nyt ei ole se aika kun täysillä haluaisin panostaa kylkien pienentämiseen.

Eihän sen ylimääräisen tarvii aina kaikista huonoin vaihtoehto olla :P
Maistuis varmaan sullekkin! Sairaan hyviä!

Sellainen hinku kuitenkin on ja se hinku vaan kasvaa päivä päivältä. Tiedän , että kohta se aika tulee ja sitten ne ylimääräiset pupellukset vaan jää pois. Ei siihen tarvita muuta. Ei mitään lippuja eikä lappuja vaan pelkästään siistimistä vähän.

Tällastakin maistelin! Ihan kelvollista mutta jotakin purtavaa mieluummin :)

Treenithän sujuu hienosti kun on energiaa käytössä ja tää vaihe tulee varmaan ihan tarpeeseenkin! Aloitin uudestaan leuanvetoharjoituksetkin. Ei ihan sujunut kuin elokuvissa mutta nopeestihan sitä kehitystä tulee kun vaan on sinnikäs :D Mun on kai lopetteva puhumasta myös köpökintuista koska koivet on alkaneet palautumaan tosi hyvin, toki tuntuu, että jumpattu on mutta ei mitään niin järkyttävää kuin on ollut aiemmin! Jumppailemassa käyn 4-5 kertaa viikossa ja välillä käyn lenkilläkin.


Hyvät on salikuvatodisteet! Ei sitä jotenkin enää huvita pullistella yksin
peilin edessä. Joskohan sitä joku kerta jotain treenikuvia sais tallennettua!

Oli miten oli  mulla on kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo mutta hirveen helposti jos mua joku asia stressaa tai mietityttää muuten vaan ni mä kanavoin sen mun kroppaan ja sen "vikoihin". Nyt mä oon ihan tärinässä kun muutto lähenee ja en tiedä tarkaan miten ja milloin tapahtuu. Saattaa ajatukset pyöriä jossain muuallakkin mutta kyllä nää tästä.

Sen olen myös huomannut, että naiset on naisia vaikka voissa paistaisi. Aina on ne muutamat kilot pudotettavana oli sitten ihminen minkä kokoinen vaan. Toki on myös niitä jotka kuumeisesti on lisämassaa vailla ja sen hankkiminen on työn ja tuskan takana. Ikuisuusprojekti. Sitä tää vaan on. Siks mä tästä tykkäänkin, ei lopu tekeminen kesken milloinkaan. Ja eiköhän se niin mene että oli entinen läski tai  vaikka aina ois hoikka ollut niin jos haluaa kunnossa pysyä, pitää sen eteen vähän vaivaakin nähdä ;)


Mun hiukset on  kasvanu :D Luulen, että vielä saa vähän kasvaa lisää!

Tänään pyhitetään lepopäivä! Kasvissosekeittoa tekee mieli kera raejuuston joten kauppaan on hävittävä tästä. Moiks :)


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Pannukakku!

Ihan jokainen joka tuntee mut vähänkään paremmin tietää, että pannukakku on mun heikkous. Mä olen aivan voimaton tuon jauhomössöherkun edessä. Silloin ennen mä tein pannaria 2-3 kertaa viikossa. Litran taikina = pellillinen. Tietysti lapselle neuvoin, että on järkevää syödä 1-2 kaksi palaa koska kyseessä on herkku. Oikeasti mua vaan pelotti, että mulle jää liian vähän jos lapsi syö enemmän.


Nam!  Näyttää ihan mun tekemälle vaikkei oo!

Pannarin tekemiselle paras teko syy oli vesisade. Mun pikkusiskokin on välillä muistellut kun vettä sataa, että nyt Mira tekisi "sadepäivän pannaria". Ronjakin kaiholla muistelee vesisateen aikaan, että nyt olisi taas se aika :D Muistoja.

Just näin, hillon kanssa nautittuna. Lasi kylmää maitoa. Muuta ei tarvita!

Olen huomannut, että pystyn ohittamaan ihan minkä muun herkun vaan mutta pannaria ei vaan voi ohittaa. Oleppa sitten päiväkodissa töissä jossa niille pikku pilteille tarjoillaan juuri paistettua pannaria välipalaksi. Melkein iskee suojeluvaisto pannareita kohtaan. Älkää syökö! Mähän jään ilman. Melkosta! 


Tämäkään ei ole mun tekemä!

Olen tullut siihen tulokseen, että en voi pannaria ohittaa joten mulla on lupa syödä sitä siivosti pala tai kaksi jossain muualla kuin kotona. Katastrofihan se olisi jos alkaisin sadepäivän pannaria joka sateella kotona paistelemaan. Ja miten sitä edes voisi tehdä vähemmän kuin pellillisen? 

Tänään töissä söin lasten välilpalakuormasta palan tai kaksi sitä pannaria. Olen taivaassa vaikka ehkä se mun oma tekemä on naksun verran parempaa kuitenkin ;)

Mua kiinnostaa, että mikä on sun heikkous? Onko olemassa jotain yhtä kahelia "vammaa" kuin mulla? Enhän mä vaan oo ainoa?

(Herkulliset pannukakku kuvat lainasin googlesta.)

maanantai 18. elokuuta 2014

Mitäs tänne kuuluu?

Hei mikäs paikka tää olikaan? Olen kyllä tosi laiska ollut päivittämään blogia tai lukemaan muidenkaan omia mutta nyt tuli sellanen olo, että ois kiva taas vähän avata ajatuksia.
Nytkään en juurikaan keksi mistä aloittaisi mutta kuukauden paussin aikana on pari kuvaa tullut otettua. Jospa niiden kanssa päästää alkuun taas!

Olen ihan vaan nauttinut kesästä! Ihania hetkiä ystävän kanssa.
Oleskelua ulkona viltin ja jäätelön kanssa :P

Koko kesässä kävin kerran rannalla. En uinut mutta mulla oli eväät. Toki!

Olen syönyt paaaaaljon jäätelöa ja salaatteja. Helteellä ei kuumat
ruoat maistuneet. 

Mulla on ollu maailman ihanimmat otukset kylässä <3

Oon keränny lisää mustikoita. Vähän laiska poimija olen ollut kun koko
kesän saalis on vajaa kymmenen litraa vaan!

Kerran laitoin hamosenkin päälle :D

Vähän jo jotain yritystä. Pannun kautta käyneitä rehuja :D

Salillakin olen käynyt.

Torilla on kahvia juotu litroittain kesän aikana!

Onko nyt sitten syksy kun tänään puin farkut jalkaan?

Kävin tänään myös vähän kävelemässä. 

Niin ja koti laitetaan taas pakettiin! Osoite vaihtuu reilun kuukauden päästä.
Vähän ois jo pakattu...


Tällästä tänne. Tästä taitaa olla hyvä jatkaa taas eteenpäin. Kiva olla täällä taas :)