torstai 23. lokakuuta 2014

Tavallinen päivä.

Siitähän se päivä käynnistyy kun wakeup valo alkaa herättelemään...





Keikuin illalla myöhään ja siksi venytin makoilu aikaa enkä ehtinyt aamupalaa kotona syömään. Aamupalat ja muut sapuskat repussa lähdin melkein kymmen asteen pakkasessa virkistävälle työmatkalle.


Mistä ihmeestä noi maksiminopeudet tulee? :O


Kivan työpäivä jälkeen kipitin parin mutkan kautta kotiin vaihtamaan reppuun jumppajuttuja ja lähdin tallustelemaan salille päin. Tutun ja turvallisen salin lisäksi käyn nykyään välillä toisellakin salilla ja sinne menin tänään ihmettelemään.


Ihme jäkitys asento :D

Simsalabim! Kasva hauis pliiis!

Jos mä olisin heti aamulla tarkemmin ajatellut kertoa mun päivästä niin olisin kuvannut sapuskat ja muut mutta en ajatellut. Ei ne pöperöt ole muuttunut joten ei mitään uudenlaisia kuvia olisi edes tarjota :D
Tämä teksti saattaa olla tynkä mutta kun teki mieli jotain sanoa niin tämä saa kelvata mulle :)





Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla jumppailla taas! Hyvää yötä :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Huhuu?

Voihan elämä sentään! Onkohan blogi ollut jo tarpeeksi kauan jäähyllä? Tänne on ollu entistä enemmän viime aikoina ikävä. On tuntunut siltä, ettei mulla ole tänne mitään annettavaa tai sitten myös siltä, että samoja liirumlaarumeita vaan kertoilen. Ajattelin kuitenkin palata siihen ajatukseen jossa kirjoitan juttuja omaksi ilokseni ja terapiaksi. Niinpä mä jatkelen höpötyksiä taas.

Onneksi on muuttohommat ohi. Ei ole ikävä!

En sen ihmeemmin katsellut mitä viimeksi kirjoittelin mutta sen pallomahan muistan. Mahavaiva helpotti kun jätin sen uuden jumppajuomalitkun pois. Pallomaha palaa helposti jos syön mielin määrin herkkuja samanpäivän aikana. Maha opastaa mua kohtuuteetn kivasti!

Uudessa kodissa on nyt majailtu kolmisen viikkoa!

Muuttojutut stressasi mua ihan mielettömästi mutta niinkuin yleensä asiat tuntuu järjestyvän. Ihania ystäviä mulla kun halusivat tulla kaveriksi ihan oma-aloitteisesti <3

Kuvia on tullu räpsittyä blogilomalla.

Melkosta pyöritystä ollut viime aikoina mun päässä. Ei oo ihan vaan kivaa ollut koko ajan. Sellasta elämä vaan on ylä- ja alamäkeä. Monenmoista haastetta mutta erityisen iloinen olen silti siitä, että en ole sortunut vieläkään vanhoihin tapoihin jossa vaan olisin syönyt ja syönyt jotta murheet tuntuisi pienemmiltä. Nyt olen viimeistään tajunnut, että uusi elämäntapa on selkärankaan kaivettu. Nyt se sujuu aika kivasti omalla painollaan.

Se lamppu vaan piti asentaa! Tyhmänrohkeaa. Tiedän!

Nää on just näitä!
Kun muutettiin uuteen kotiin niin mun työmatka piteni ja mennen tullen matka taittuu reippaasti kävellen 20 minuutissa kun ennen työmatka suuntaansa oli 2 min :D Olen kyllä ihan nauttinut työmatkoista, saa ajatella tai olla ajattelematta ja ihan pikkasen jotain hyötyäkin siitä tallustelusta on. 

Pukkariselfie :O
Sellasta tiettyä rentoutta on tullut ton salin kanssakin. En orjallisesti ryntää aamusalille enää. Menen salille aamulla tai iltapäivällä, riippuu siitä miten menen töihin ja onko tarpeeksi nukuttu. Nukun mieluummin aamulla vähän pidempään jos olen illalla keikkunut myöhempään hereillä. Ei tää homma niin vakavaa voi olla kun omaksi ilokseen puuhailee. Salille menen edelleen 4-5 kertaa viikossa, se ei muutu.

Koti <3
Olen uudestaan löytäny taidon vaan olla. Turha hötkyily on vähentynyt ihan huimasti vaikka jollain lailla se mun perusolemukseen kuuluu olla vähän vauhdikaskin :D

Aamut!
Arkiaamutkin on ihanan kiireettömiä nykyään. Taitaa aika paljon riippua siitä omasta mielentilasta, että onko kiirettä vai ei. Kiireempi oli silloin kun työmatka oli lyhyt, nyt on aikaa nautiskella maisemista ja mainoksistakin aamupalan kanssa!

Voiko näin lähtee?
Toiset asiat ei muutu...peilistä on katsottava joka päivä voiko niin tai näin asunnosta poistua. Vaatteet vaihtuu sata kertaa ennen kuin kelpaa.

Tärkeitä hetkiä ja ystäviä <3
Koska tää ei oo niin just niin välillä herkutellaan tottakai ja parannetaan maailmaa tärkeiden kanssa!

Tai ihan vaan hetki omassa seurassa!
Karvakamuja ei saa unohtaa! Miten tota mulperimarjaa voi niin tulla ikävä <3
Äiti ja sen lapsi <3
Välillä kun tuntuu, että sydämeen sattuu niin on syytä muistaa kuinka paljon tärkeää ja rakasta mun ympärillä on! Asiat on melkoisen hyvin kuitenkin!

Nam!
Myöhäiset epäfitness sunnuntai aamupalat on myös yksi ilon aihe ;) Moni varmaan saattaa miettiä, että miten tää rentoilu on vaikuttanut painoon. Mä en kovin usein ole rampannut enää puntarilla. Tosi hyvin oma olo kertoo sen, että missä mennään ja oisko syytä hieman tarkemmin tarkastella syömisiä. Sen verran tiedän, että paino pyörii tehokkaasti 75-77 kilossa eli pienempiin lukemiin verrattuna plussaa on noin 3-5 kiloa. 

Pullukka?
Oon mä miettinyt, että pitäsikö se muutama kilo nipistää tästä nyt pois vai mitä tekis. Loppujen lopuksi kuitenkaan, tekeekö muutaman kilon pudotus musta yhtään onnellisempaa tai onko sillä sen suurempaa merkitystä kuitenkaan? Mä oon terve, jaksan liikkua ja voin hyvin. Mä en todellakaan jaksa alkaa stressaamaan muutamasta kilosta kunhan paino pysyy tässä eikä enempää nouse. Tässä se tuntuu melko kivasti itsestään pysyvän. Jos mun oma silmä kuitenkin sokaistuu niin kertokaa heti jos alan muistuttaa taas vuorta ;)

Ollaankohan me nyt ajan tasalla? Joo mut pieni loppukevennys työkuvien merkeissä...

Muahahaa! 2011 ja 2014!

Kiva, kiitti hei! Palataan pian :)