tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vuositarkastus.

No niin pitkästä aikaa taas!
Kävin eilen vuositarkastuksessa sen abdominoplastian jäljiltä. Toipuminen on sujunut hienosti alun tulehtunutta napaa lukuun ottamatta. Saatoin myös olla hieman malttamataton parantumisen suhteen.

Tästä ollaan aikoinaan lähdetty. Mummeli- Mira

Olen tässä vuoden aikana ollut monenlaisessa kunnossa. Olen ollut kevyt, vähän isompi kivemmassa lihassa, olen ollut isompi vähemmässä lihassa ja taas vähän kevyempi ja paremmassa kunnossa. Paino heiluu 5 kiloa eteen ja taakse ihan helposti lyhyelläkin aika välillä. Herkut maistuu toisinaan enemmän ja toisinaan saan taas kivasti kiinni puhtaammasta jutusta. Treenaan vieläkin. välillä aktiivisemmin ja välillä laiskemmin mutta salille on pakko päästä. Mun kroppa tarvitsee sitä.


Leikkausaamu.

Leikkaus oli iso ja epatodellinen juttu loppuun saakka. Eilen kirurgi sanoi että hän on erittäin tyytyväinen monipuolin oman työnsä jälkeen. Arpi on hyvässä kohdassa ja vaikka leikkausarven molemmat päät on hieman koholla on tulos hieno.

Leikkauksen jälkeen.
Muutos on huikea ja olen ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta joka tuntuu vieläkin ihan lottovoitolle. Nyt tällä hetkellä olen pulskimmassa kunnossa ikuisuuksiin mutta silti olen tyytyväinen. Sen tiedän että painoani vartioin jatkossakin tarkasti.


Sellanen kuikelo. Oi niitä aikoja :D

Tässä sitä ollaan tänään. 
Kuten kuvasta näkyy, arpi näkyy melko selvästi vielä mutta se on huimasti jo vaalantunut. 


Vaatteet kun pitää päällä ni ihan hyvälle näyttää :D

Edelleenkin aamupalat toistaa samaa kaavaa.
Tällä hetkellä mun ongelma on se, että herkut eksyy mun käsiin liian usein. Uudet kuviot omassa elämässä vaikuttaa muhun selkeästi. Perusrytmi ruokailussa ja niiden sisällössä on kunnossa. Kaikki ylimääräinen pitäisi vaan jättää pois. Niin simppeliä.


Vaikka en koe oloani kovin viehättäväksi niin kyllä silti hymyilyttääkin.
Tykkään siitä, että perus asenne tätä elämää kohtaa on terveempi. Ei liian neuroottinen eikä liian tavoitteellinen vaan sellainen tavallinen jossa on hyvä olla ja elää se 80-90% ajasta siististi. 

Helou!
Nautin siitä että jaksan ja haluan nauttia liikunnasta. Siitä tulee hyvä mieli. Jatkossa tarkkailen mitä syön mutta en piiskaa itseäni satunnaisista herkkuhetkistä. Tyttäreni sanoin #yolo ;)


Yritin lähikuvailla arpea ja arpia.
Lihomisesta ja raskaudesta jääneet muistot on edelleen tallella myös.
Arpi on siisti!

Tää blogi on ollut mulle tärkeä kanava purkaa fiiliksiä. On ihania lukijoita ja mahtavia tarinoita olen saanut sähköpostiin ja niitä on ollut ilo lukea. Nyt olen tullut siihen päätökseen, että blogi jää pitkälle tauolle tai kenties loppuu kokonaan. Tulevaisuuden haasteet on tälle hetkellä sen tuntuisia etten halua niitä julkisesti ruotia. Voi olla, että jossain kohtaa avautuu uusi blogi uusilla kuvioilla tai voi olla että palaan tänne vielä. Kunhan omat ajatukset selviää niin kaikki muukin ratkeaa :) Edelleen pidän kuitenkin s-postin käytössä ja mulla on se insta tili @mira.u jossa varmasti uteliaimmat saavat pikkaisen kuulumisia tarkistettua.


Tänään söin aamupalaksi tällasta. Parhautta :P

Lämpimät kiitokset juuri sinulle matkalla mukana kulkemisesta. Sä olet tärkeä <3
Hymyillään kun tavataan!

-Mira-